Korujen maailma ulottuu arjen kauneudesta taiteelliseen ilmaisun syvyyksiin. Kun puhumme korutaiteesta, astumme alueelle, jossa koru ei ole enää vain esine tai asuste – se on kannettava taideteos, jolla on merkitys, sanoma ja monesti myös ajankohtainen näkemys ympäröivästä maailmasta. Mutta missä menee raja korun ja korutaiteen välillä? Milloin koru on taideteos?
Korun ja taiteen rajapinta
Korutaide pakenee määrittelyä samalla tavalla kuin moni muukin taiteen ja muotoilun välinen ilmiö. Käytetyt termit viittaavat usein joko teoksen olemukseen, tekijän intentioon tai valmistuksen lähtökohtiin. Yhdistelmänä ”korutaide”-sanaa on käytetty pitkään, mutta käsitteellisesti se on noussut vahvemmin esiin 2000-luvulla. Tekijät itse määrittelevät usein roolinsa: haluavatko he nimittää itseään korutaiteilijoiksi vai esimerkiksi korumuotoilijoiksi. Korutaide käsittää sekä uniikkeja, täysin ainutkertaisia teoksia että piensarjoja ja jopa osin teollisesti tuotettuja esineitä. Korutaide voi siis olla materiaaliltaan ja käyttötarkoitukseltaan moninainen eikä se ole välttämättä aina keholle puettava.
Materiaalin merkitys ja muodonvapaus
Korutaiteessa materiaalit eivät määrittele arvoa samalla tavalla kuin perinteisessä korumuotoilussa. Vaikka kulta, hopea ja jalokivet ovat käytössä myös korutaiteessa, korutaiteilijat käyttävät usein myös esimerkiksi kierrätettyjä tai yllättäviä materiaaleja kuten muovia, lasia, paperia tai tekstiilejä. Materiaali ei ole itsetarkoitus, vaan väline ilmaisulle ja materiaalin valinta tukee teoksen ideaa, tunnelmaa ja viestiä.
Korutaide on myös kokeilevaa ja usein rajat rikkovaa. Siinä voidaan yhdistellä perinteisiä kultasepäntekniikoita uusiin menetelmiin, käyttää ready made -esineitä tai lainata tekniikoita muilta taiteenaloilta. Tämä tekee korutaiteesta moniulotteista ja monitasoista ja juuri siksi se herättää keskustelua, ihastusta ja joskus hämmennystäkin.
Kehollisuus ja viestinnällisyys
Vaikka kaikki korutaide ei ole tarkoitettu puettavaksi, sen lähtökohtana on usein ihmisen keho. Teokset voivat olla suuria, painavia tai muuten haastavia kantaa, mutta juuri kehollinen kokemus tekee niistä erityisiä. Korutaide vaikuttaa kehoon ja sen kantamiseen: se voi muuttaa ryhtiä, liikettä tai tunnetta. Samalla se viestii katsojille ja ympäristölle kantajansa arvoista, näkemyksistä ja identiteetistä.
Korutaiteilijan intentio on yhtä vahvasti läsnä kuin muiden visuaalisten taiteiden tekijöillä. Teokset voivat kantaa henkilökohtaista tai yhteiskunnallista sanomaa, kyseenalaistaa kauneuskäsityksiä tai juhlia ainutlaatuisuutta. Korun kautta voi tuoda esiin rohkeutta, herkkyyttä, huumoria tai protestia.
Milloin koru on taideteos?
Ero korun ja korutaideteoksen välillä ei ole yksiselitteinen. Samalla tavalla kuin maalaustaide tai valokuvataide voi olla monikerroksista, myös korujen kentällä liikutaan spektrillä. Joissakin tapauksissa korun taiteellisuus syntyy valmistusprosessista, toisinaan ideasta tai tarinasta sen takana. Keskeistä on tekijän intentio ja se, miten katsoja tai käyttäjä teoksen kokee.
Voidaan todeta, että koru muuttuu taideteokseksi silloin, kun sen tarkoitus ei ole vain koristaa, vaan kommunikoida. Taideteoksena koru kantaa mukanaan tekijänsä ajatuksia, tunteita tai kysymyksiä, se ottaa kantaa, herättää keskustelua tai pysäyttää katsojan. Koru voi olla kaunis, mutta pelkkä esteettisyys ei tee siitä taidetta. Taideteokseksi nouseva koru ei siis ole pelkästään muotoilultaan onnistunut esine, vaan se kantaa sisältöä, joka ylittää materiaalinsa ja käyttötarkoituksensa. Toisin sanoen: koru on taideteos silloin, kun se ei pyri vain miellyttämään, vaan myös ilmaisemaan.
Kuuluisia korutaideteoksia ja taiteilijoita
Korutaiteen historiassa ja nykyajassa on lukuisia tunnettuja korutaiteilijoita ja teoksia. Esimerkiksi hollantilaisen Ruudt Petersin teokset ovat tunnettuja voimakkaasta symboliikastaan ja orgaanisista muodoistaan. Saksalaisen Otto Künzin korutaide kommentoi usein yhteiskunnallisia aiheita, kun taas brittiläinen Wendy Ramshaw yhdisti teoksissaan arkkitehtonisia muotoja ja hienostunutta kultasepäntyötä.
Myös useat suomalaiset korutaiteilijat ovat saaneet kansainvälistä arvostusta. Eija Mustonen on tunnettu intensiivisistä ja runollisista teoksistaan, jotka hyödyntävät lasia, hopeaa ja muita materiaaleja. Tarja Tuupanen käyttää koruissaan kiveä ja yhdistää perinteisen kiviveiston kokeelliseen korumuotoiluun. Helena Lehtinen taas työskentelee usein paperin ja tekstiilin kaltaisten materiaalien kanssa, luoden herkkiä mutta voimakkaita kokonaisuuksia.
Korutaide osana nykytaidetta ja arkea
Yhä useammat taidegalleriat, museot ja yksityiset kokoelmat ovat alkaneet sisällyttää koruja kokoelmiinsa. Tunnettuja esimerkkejä ovat New Yorkin Museum of Arts and Design, Lontoon Victoria and Albert Museum ja Tukholman Nationalmuseum. Monet kansainväliset taidebiennaalit ja muotoilutapahtumat nostavat korutaiteilijoita esiin rinnakkain muiden taiteenalojen edustajien kanssa, ja esimerkiksi Münchenin Schmuck-näyttely on maailman merkittävimpiä nykykorun tapahtumia.
Myös suomalaisten korutaiteilijoiden teoksia on nähtävillä muun muassa kansainvälisissä korubiennaaleissa ja arvostetuissa kokoelmissa. Suomessa korutaidetta on esillä esimerkiksi Suomen Käsityön museossa ja Designmuseossa. Korutaidetta pääsee myös ostamaan esimerkiksi Korutaideyhdistyksen näyttelyissä, taide- ja muotoilutapahtumissa tai suoraan taiteilijoilta. Taiteilijat kertovat myös mielellään teostensa taustoista, ja monet tekevät myös tilaustöitä. Korutaideteosten hoito ja säilytys vaihtelevat materiaalien mukaan ja parhaat vinkit teoksen vaalimiseen saat myös suoraan sen tekijältä.
Kuvat: Korutaideyhdistyksen kokoelma
