Elokuun syntymäkivi saattaa olla monille hieman tuntemattomampi kivi, peridootti. Tämä kauniin vaalean vihreänä hehkuva kivi on oliviinin muunnos. Läpinäkyvää oliviinia kutsutaan peridootiksi ja se on ainoa oliviinin muunnos, jota käytetään korukivenä. Oliviini itsessään saattaa olla monelle suomalaiselle tuttu saunan kiuaskivenä!
Peridootin väri ja ominaisuudet
Peridootti on jalokivilaatuinen mineraali, joka sisältää runsaasti magnesiumia ja rautaa. Peridootin ainutlaatuinen vihreä väri johtuu raudasta ja värin intensiteetti voi vaihdella rautapitoisuuden mukaan. Arvokkaimmissa peridooteissa vihreä väri on puhdas ilman ruskeita tai kellertäviä sävyjä. Toisin kuin monet jalokivet, peridootit ovat idiokromaattisia eli niiden väri tulee kiven kemiallisesta peruskoostumuksesta eikä epäpuhtauksista.
Peridootin vihreä väri pysyy samanlaisena kaikissa valaistusolosuhteissa sekä vuorokauden aikoina – ominaisuus, joka erottaa sen muista vihreistä jalokivistä, kuten smaragdeista. Peridootti on tyypillisesti myös läpinäkyvä ja kauniisti kimaltava kivi. Peridoottien kovuus on 6,5–7 Mohsin asteikolla, mikä tekee niistä herkempiä naarmuille. Tästä syystä peridootteja käytetään vähemmän esimerkiksi sormuksissa, koska ne ovat alttiimpia kulumiselle.
Peridootin alkuperä ja historia
Useimmat peridootit löytyvät vulkaanisilta alueilta, missä ne muodostuvat syvällä maan sisällä ja tulevat pintaan tulivuorenpurkauksissa. Mielenkiintoista on, että jotkut peridootit ovat myös peräisin maan ulkopuolelta! Nämä avaruudessa syntyneet peridootit löytyvät harvinaisista meteoriiteista, jotka ovat muinaisten asteroidien jäänteitä. Peridoottien esiintyminen näissä meteoriiteissa viittaa siihen, että tämä mineraali ei ole yleinen vain maassa, vaan myös laajalle levinnyt maailmankaikkeudessa.
Peridootteja on arvostettu jalokivinä jo tuhansia vuosia. Varhaisimmat tiedot peridootin louhinnasta juontavat juurensa Egyptiin jopa vuoteen 1500 eaa. Egyptiläiset kutsuivat peridootteja ”auringon helmiksi” ja uskoivat niiden suojelevan käyttäjiään painajaisilta ja pahoilta hengiltä. Smaragdeja rakastaneen Kleopatran uskotaan nykytiedon mukaan käyttäneen peridootteja, joita usein erehdyttiin erehtymään smaragdeiksi niiden samankaltaisen värin vuoksi.
Muinaisessa havaijilaisessa kulttuurissa peridootit taas symboloivat tulen ja tulivuorten jumalattaren Pelen kyyneleitä. Peridoottien yhteys tulivuoriin ja tulivuorten jumalattareen ei ole yllättävää kun otetaan huomioon jalokiven vulkaaninen alkuperä.
Nykypäivänä suurin osa maailman peridooteista tulee Arizonan San Carlosin reservaatista. Muita peridoottien lähdemaita ovat Kiina, Myanmar, Pakistan ja Afrikka. Peridootteja on löydetty myös Skandinavian maaperästä.
Peridoottien käyttö
Upean limenvihreän värin ja kiven kauniin säihkeen lisäksi yksi syy peridoottien suosioon on niiden suhteellinen edullisuus verrattuna muihin vihreisiin jalokiviin, kuten smaragdeihin. Vaikka suuret, laadukkaat peridootit voivat olla myös kalliita, peridootteja voidaan käyttää käyttökoruissa ilman, että korun hinta nousee liian korkeaksi.
Koru, jossa on korukivenä peridootti ei vaadi tavallisesta arvokorusta poikkeavaa hoitoa, koru voidaan puhdistaa miedolla saippualla ja vedellä, välttäen voimakkaita kemikaaleja, jotka voivat vahingoittaa kiveä. Kuten muutkin korut, suositellaan peridoottikorua säilytettävän omassa korulaatikossaan.
Syntyipä peridootti syvällä maan sisällä tai avaruudessa, sen eloisa vihreä väri yhdistettynä rikkaaseen kulttuurihistoriaan varmistaa, että jalokivien ystävät vaalivat peridootteja myös tulevaisuudessa!
Jos haluat lukea tarkemmin syntymäkivistä ja niiden historiasta, katso artikkelimme Rubiini: Heinäkuun syntymäkivi.
Lähteet:
Geologia.fi, Gemological Institute of America, American Gem Society, Smithsonian National Museum of Natural History
